Nyt kesän alussa odottelimme mökillä pääskysiä ja västäräkkeja, jotka ovat pesineet jo monena vuotena meidän iloksemme. Niin ne saapuivat taas uudestaan. Alussa ne taistelivat reviiristä ja sirkuttelivat kilpaa.

Mutta ihan äskettäin toinen västäräkeistä löytyi kuolleena.

 Se oli mennyt pienestä laudan raosta vajaan ja ei osannut  tulla sieltä pois. Tämä toinen västäräkki jäi nyt leskeksi. Meillä ei ole tietoa siitä, oliko niillä jo poikasia ja oliko leskeksi jäänyt isä vai äiti västäräkki.

Eilen katselin västäräkin itkuista laulua, jota oli kestänyt jo useita päiviä.Tunsin selvästi, kuinka se kaipasi puolisoaan. Tämä suru oli niin näkyvää.

Tänään huomasimme, miten leski-västäräkki ja pääskynen istuivat vierekkäin ja välimatkaa oli vain puoli metriä. Siinä ne istuivat sovinnossa vierekkäin. Leski oli saanut ystävän ja lohduttajan ja niin elämä jatkuu.

(Tämä tarina jatkuu ehkä seuraavan mökillä käynnin jälkeen.)