Jo lapsena pääsin opettelemaan käsitöitä äitini opastuksella. Silloin ommeltiin jaloin poljettavalla ompelukoneella, paikattiin, korjattiin ja ommeltiin kankaista. Villalanka, virkkuukoukku, neulepuikot, sukkapuikot ja parsinneulat ym. tulivat tutuiksi.

 

 

 

 

Alle kouluikäisenä sain merkattavaksi silloin muodissa olevan pyyheliinojen peitteen, jossa tyttö ja poika puhalsivat saippuapalloja. Sain sen tehtyä ja se oli kauan käytössä.

 

 

 

 

Ollessani noin kahdeksan vuotias, niin naapurin tyttö sai vaaleanpunaista villalankaa ja alkoi neuloa kaulaliinaa. Minun piti myös tehdä samoin. Sain harmaata pässinpökkimälankaa, joksi sitä silloin sanottiin. En tykännyt väristä, mutta äiti lupasi värjätä kaulahuivin sen valmistuttua. Niin sain vihreän ja lämpimän kaulahuivin. Se käsityö on jäänyt mieleen. Olin varmaan aloittanut neulonnan patalapuista, eihän minulle olisi annettu muuten niin isoa työtä. Sen jälkeen lapaset ja sukat ovat olleet pienimpiä töitä.

 

Noin kymmenvuotiaana sain tädin ompeleman kesäleningin ja mukana tulivat kaavat. Ollessani noin kaksitoistavuotias, sain kummisedältä setelirahan, muistaakseni 5 markkaa. Sillä saimme ostettua minulle leninkikangasta. Saamiani kaavoja vähän suurennettiin äitini opastuksella ja sitten leikkasimme kankaan yhdessä, muistaakseni keritsimillä, jotka toimivat silloin kaikkeen leikkaamiseen. Silloin ompelin ensimmäisen kolttuni  ja myöhemmin äidilleni. Sitä ennen olin harjoitellut  ompelemalla suoria saumoja lanellihousuihin, joita silloin käytettiin lapsillakin.

 

 

 

Seuraava isompi oma käsityö oli villatakki itselle ja toinen vaaleanpunainen, jonka tein ennen kansalaiskoulua. Ensimmäisen takin ohjeet antoi äiti ja toisessa otin ohjeen Yhteishyvä-lehdestä. Sen jälkeen on syntynyt omien mallien mukaan erilaisia neuleita ja virkkauksia näihin päiviin asti. Näille sivuille olen kuvannut vuoden -84 jälkeen tekemiäni. Kaikki aikaisemmat ovat kuluneet loppuun tai tuhoutuneet  tulipalossa.

 

 

 

 

Vuonna 2000 jätin vakituisen työpaikkani vapa-ehtoisesti kolmeksi vuodeksi ja lähdin Piippolaan opiskelemaan lisää erilaisia kädentaitoja. ( http://www.pio.fi/sivu/fi/pio/kuvagalleria/?ryhma=11 ) Se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä, joten suosittelen sitä muillekin.

 

 

 

 

Tänään olen vapaa pakollisista töistä ja saan omistautua kokonaan harrastuksilleni niin halutessa. Tietokoneella surffailu ja dikikameralla kuvaus ovat ykkösjuttuja tällä hetkellä.

 

 

 

 

Näitä sivuja aion vielä koota ja muokata lisää. On mielenkiintoista seurata, jos laskurin  (      ) numero on kasvanut.